torstai 4. tammikuuta 2018

Punaportin vuosi 2017 2/2


Meillä Punaportilla ja koko osastollamme tapahtuu koko ajan jotain. Syksyllä 2017 oli hienoa olla mukana tekemässä luomupuuron syönnin maailmanennätystä. Kaikki Tavastian keittiöt osallistuivat kisaan mukaan syyskuun alussa. Punaportilla lounasryhmä valmisti jälkiruoaksi luomu-uuniohrapuuroa. Me vitriinituotteissa otimme hieman modernimman näkökulman asiaan ja valmistimme luomutuorepuuroa. Luomupuuron ME syntyi 390 230 annoksella ympäri Suomen.


Syyskuussa toimittiin jälleen hieman normaalista poikkeavalla tavalla, ainakin lounaan suhteen. Noutopöydän sijasta lounas tarjoiltiinkin nyt lautasannoksina. Lounasta valmisti á la carte -ryhmä.


Lokakuussa Punaportilla vieraili Hämeen Sanomien toimittaja kuvaajan kera. He tekivät haastattelua ammatillisen ohjaajan työstä.


Marraskuussa oli kakkosvuoden kokeilla vuorossa ammattiosaamisen näyttöjä. He suunnittelivat ja valmistivat lounasruoan sekä tekivät siitä myös ravitsemussuositusten mukaisen malliannoksen.


Joulukuussa Punaportin kahvilan infotaulussa pyöri meidän oma joulukalenteri. Joka päivä oli aina jokin ajankohtainen aihe joko kahvilan tuotteista, TaitavaShopista tai jostain muusta toimintaamme liittyvästä asiasta.


Joulun alla julkaistiin Hämeenlinnan ravitsemisalan opetuksesta kertova kirja: Keittäjäaatteen vaalijat. Tekijöinä kirjassa olivat Varpu-Liisa Haahtela, Anelma Laurila ja Raili Lotti.



Tämä vuosi päättää yhden aikakauden sekä osastomme että myös koko ammattiopiston historiassa. Reformin myötä tulee muutoksia paitsi ammattiopistotasolle niin myös meidän Horecaelt -osastomme on kokenut pienen muutoksen vuoden vaihtuessa. Osastomme uusi nimi on nyt RaCE eli ravintola, catering ja elintarvike. Olemme siis humoristisesti sanottuna Amazing RaCE Tavastia.

Tässä lopuksi vielä pari kuvakollaasia kahvilan vitriinituotteista. Ensin suolaista ja sitten makeaa.

Hyvää alkanutta vuotta 2018 kaikille blogimme lukijoille!



tiistai 2. tammikuuta 2018

Punaportin vuosi 2017 1/2


Vuosi 2017 oli monella tapaa mielenkiintoinen ja hauska. Joitakin kuviakin ehti ottaa matkan varrella ja tässä niistä koostetta lähinnä keittiön ja vitriinituotteiden näkökulmasta.

Helmikuussa saimme vieraiksemme neljä unkarilaista opiskelijaa. Ensin oli kauhistus, että pitää puhua englantia koko kuukausi, mutta hyvinhän se meni rallienglannillakin. Opiskelijat tutustuivat eri pisteisiin. Noemi aloitti kanssani Punaportilla vitriinituotteissa ja Marci oli salin puolella lounastarjoilussa. Niki ja Dora aloittivat opetuskeittiöstä ja leipomosta kierroksensa. Marci oli ainoa, joka opiskeli tarjoilijaksi ja niinpä hän viettikin suurimman osan ajasta salin puolella. Helmikuussa oli parikin iltaravintolaa, joissa vieraamme pääsivät työskentelemään. Se oli heille elämys ja he kertoivat siitä seuraavana päivänä innostuneina. Tämän kuukauden aikana meistä kaikista tuli oikein hyviä ystäviä ja pidämme edelleen jonkin verran yhteyttä.




Helmikuu oli myös abien aikaa. Sainkin penkkaripäivänä vieraakseni keittiön ovelle Sakarin ja Saulin. Molemmat valmistuivat keväällä sekä kokeiksi että ylioppilaiksi. Upea suoritus!


Maalis-huhtikuussa olikin normaalin lounaan sijasta pari kertaa salaattibuffet. Lukujärjestysteknisistä syistä näinkin voi joskus käydä ja sitten otetaan käyttöön vaihtoehto B. Valmistimme vitriinituotteiden tekijöiden kanssa monipuolisesti erilaisia ruokaisia salaatteja. Ei ollut ollenkaan hullumpi vaihtoehto.


Keväällä oli myös hieman erilainen iltaravintola. Pikaruoka- ja kahvilakurssit löivät hynttyyt yhteen ja niin toteutettiin Street food & café -iltaravintola.


Keittiön puolella vietettiin myös Vappua ja oltiin muutenkin iloisella mielellä kesän kynnyksellä.




lauantai 18. marraskuuta 2017

Punaportin keittiöstä tervehdys!



Hei! Olen Maria.
On aika esittäytyä, kun minut on lisätty tämän blogin kirjoittajaksi. Toimin ammatillisena ohjaajana kahvila-ravintola Punaportin ravintolakeittiössä. Vastuualueenani ovat erityisesti kahvilan vitriinituotteet. Leivomme itse pullat ja sämpylät sekä monenlaista makeaa ja suolaista piirakkaa kahvihetken herkuiksi. Annossalaatit tai ruokaisammat leivät sekä päivän jälkiruoat toimivat vaikkapa lounaana.


Työni alkaa aamulla sämpylöiden paistamisella. Ne on leivottu edellisenä päivänä jo valmiiksi ja odottavat kylmiössä aamua. Opiskelijoiden tultua paikalle, alamme töihin ja täytämme sämpylät aamun asiakkaille vitriiniin. Siinä samalla paistuvat pullat ja uunituoreiden pullien tuoksu valtaa koko keittiön. Siitä se päivä käynnistyy. Opiskelijoiden määrästä sekä osaamisesta riippuen teemme erilaisia kahvilatuotteita pitkin päivää.


Työni ammatillisena ohjaajana on toimia pääsääntöisesti opettajan työparina. Tällä hetkellä minulla on opiskelijoita suorittamassa kahvilapalvelun opintoja ja he tekevät sekä peruskahvilatuotteita että myös tuotekehitystehtäviä opettajan antamien ohjeiden mukaan. Opettaja antaa raamit suoritettavaan opintojaksoon ja minä puolestani ohjaan tehtävien suorittamista.

Ammatillisen ohjaajan työstä minua haastateltiin tässä aiemmin syksyllä myös Hämeen Sanomiin.


Kuka sitten olen ja mistä tulen jne....
Olen ihan hämeenlinnalainen ja kotoisin Lammilta. Siis lammilainen! Ja kyllä, sahtia on veressä ollut aina. Pappani teki aikoinaan sitä maailman parasta sahtia, ainakin omasta mielestäni. Juureni ovat maatilalla ja pienestä pitäen olen ollut se muonamies, joka vie eväät pellolle ja huolehtii, että ruoka on pöydässä ajallaan. Ehkä sen takia ajauduinkin tälle alalle, vaikka en kokiksi olekaan koskaan opiskellut. Lukion jälkeen lähdin maailmalle ja muutin Porvooseen. Opiskelin siellä tarjoilijaksi ja palasin sitten kotiin. Vietin useamman vuoden Esson baarissa ja sitten halusin opiskella lisää. Opiskelin ensin restonomiksi ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin tradenomiksi.

Työurani olen tehnyt pääasiassa kahvilamaailmassa ja jonkin verran tilausravintolapuolellakin. Hetkellisesti toimin myös kotitalousneuvojana, ja olen ollut mukana järjestämässä isojen tapahtumien ruokahuoltoa. Tänne Tavastiaan tulin Tuulosrievältä. Siellä kiersin konsulenttina kauppoja ja markkinoita, ja myin leipää. Ihmisläheistä työtä on siis tullut tehtyä ja siksi varmasti viihdyn tässä nykyisessäkin työssäni. Opiskelijoiden kanssa on vietetty mukavia hetkiä keittiössä.

Harrastan lavatansseja ja käsitöitä. Tänä vuonna, kun Suomi täyttää 100 vuotta, minulla on tavoitteena käydä 100 kertaa tanssimassa. Nyt olen jo ihan loppusuoralla ja enää muutama kerta puuttuu. Tästä aiheesta minua haastateltiin alkukesästä radioon ja loppusyksystä tehtiin juttu ylen uutisiin. Olen opiskelijoiden iloksi tulostanut jutun keittiön seinälle ja he kyselevät kaikenlaista tanssimiseen liittyen sekä tietenkin, että monesko kerta on menossa. Käsityöharrastukseni on myös joidenkin opiskelijoiden tiedossa ja senpä vuoksi eräs opiskelija nimesikin minut viime talvena unelmamummoksi. Mummomainen harrastukseni on kuitenkin myös hyvää vastapainoa työlle.

Laitan tähän lopuksi vielä muutaman kuvan vitriinituotteista. Ylimpänä tämän syksyn hittijälkiruoka eli chiavanukas. Kiva, kun olette tykänneet! :)